Salonsaaressa surisee

Viime heinäkuussa 2024 meidän haaveesta tuli totta, kun ostimme Tiinan kanssa pesän Tampereen Ahlmanilta italialaisia mehiläisiä. Otimme niistä yhteisvastuun osuuskuntalaisten kanssa. Usein mehiläisiä kaupittellaan keväällä niin, että voisi saada samana vuonna vielä satoa. Mutta myös sadon jälkeen jaettuja pesiä saa ja paljon halvemmalla. Tietysti siinä on se riski etteivät ne selviäkkään talven yli.

Jännitys on meillä nyt loppunut. Ruokimme mehiläiset huolellisesti ennen talvea ja onneksi seurasi hyvä talvi – ilman isompia menetyksiä. Maaliskuussa lämpimänä päivänä tyypit lähtivät lentoon! Osastoja tarkistaessani huomasin, että ne olivat käyttäneet suurimman osan talviruoasta. Lisäsin ruokaa, sokerimassan muodossa, koska mehiläisten on helpompi käsitellä sitä, kuin sokerivettä.

Mahtava nähdä, kun yhteiskunta herää henkiin. Tiedustelijat, ruoan kerääjät ja siivoojat. Yksi kaveri oli raahaamassa tarmokkaasti kuollutta toveria pesästä. Mikä ei ollut kevyt toimenpide! Monta kertaa hän joutui nostamaan ja kiskomaan, ennen kuin se oli hänen mielestään tarpeeksi kaukana pesästä.

Onni on pesä täynnä elämää ja sitä rauhoittavaa surinaa voisin kuunnella vaikka koko päivän.

Terveisin: René